Tavoitteena integraatio

Maahanmuuttajanuoret ovat useimmiten hyvin motivoituneita lukio-opiskelijoita, mutta he kohtaavat oppimisessaan ja kouluyhteisössään erilaisia vaikeuksia. Syrjintä on stressiä lisäävä tekijä, ja se heikentää sekä estää oppimista. Nuoret joutuvat elämään ja kasvamaan kahden joskus hyvinkin erilaisen kulttuurin välimaastossa ja ristipaineessa. Nuori tarvitsee koulussa tukea ja ymmärtäviä aikuisia sekä opiskelijatovereita, jotka vaivautuvat tutustumaan nuoren arkielämään, taustaan ja kulttuuriin. Joskus ristiriidat syntyvät, kun viestit ymmärretään väärin. Vaikka kasvattaja olisikin kehittänyt ”kulttuurista herkkyyttään”, on hyvä muistaa, että hän yllättävissä ja hämmentävissä tilanteissa reagoi oman kulttuuritaustansa ja odotustensa mukaisesti.

Maahanmuuttajien uuteen kulttuuriin sopeutumista (akkulturaatio) kuvataan seuraavin käsittein:

  • integraatio (yhdentyminen)
  • assimilaatio (sulautuminen)
  • separaatio (eristäytyminen)
  • marginalisaatio (syrjäytyminen).

Marginalisaatiossa torjutaan sekä oma että vieras kulttuuri. Pitäytymättömyys kumpaankaan kulttuuriin ohentaa maahanmuuttajan identiteettiä ja moraalia. Ne ryhmät, jotka kokevat olevansa yhteiskunnan kannalta ei-toivottuja maahanmuuttajia, vetäytyvät helposti yhä kauemmaksi valtaväestöstä. Separaatio luo suojan valtakulttuurin torjuvuutta vastaan. Assimilaatiossa oma kulttuuri hylätään valtakulttuurin vuoksi.

Integraation on todettu tarjoavan parhaan psykologisen tuloksen. Onnistunut integraatio edellyttää omien kulttuuristen lähtökohtien kunnioittamista ja myös suomalaiseen kulttuuriin sopeutumista. Yhteisöllistä kulttuuria edustavat vanhemmat toivovat lastensa omaksuvan perinteisen yhteisöllisen arvomaailman, mutta tullakseen toimeen suomalaisessa kilpailuyhteiskunnassa on lapsen tarpeen omaksua myös läntisen kulttuurimaailman mukaisia yksilöllisiä ajatusmalleja. Koulu on tässä avainasemassa: ristiriitojen ratkaisemiseen tarvitaan tiivistä yhteistyötä maahanmuuttajaopiskelijoiden vanhempien ja koulun välillä.

Mervi Pöysä