Viestit ja piiloviestit

Kyllä opettaja, minä ymmärrän tämän tehtävän oikein hyvin”, sanoi viehättävä Aasiasta kotoisin oleva lukiolaisneitonen. Pian ilmeni, ettei näin ollutkaan. Mistä oli kysymys? Lukiolainen tiesi, että opettaja toivoi opiskelijan oppineen asian, eikä halunnut loukata opettajaansa. Opettaja ei myöskään ollut osannut opettaa parhaalla mahdollisella tavalla, koska asia oli jäänyt epäselväksi.

Ihmisten välinen viestintä perustuu sanalliseen eli verbaaliseen viestintään (mitä sanotaan) ja sanattomaan eli nonverbaaliseen viestintään (miten sanotaan). Vain kymmenen prosenttia ihmisten välisestä kommunikaatiosta välittyy sanallisina viesteinä, ja oheisviestinnän kautta kulkee yli puolet informaatiosta. Tunteiden merkitys kasvaa aina tilanteissa, jossa ei voi käyttää kieltä. Verbaalinen viestintä edellyttää yhteistä kieltä ja kulttuuria, jotta viesti voidaan tulkita samalla tavalla. Opettaja voi käyttää sellaista kieltä ja käsitteistöä, joka on vierasta opiskelijalle, jonka kulttuurinen tausta on erilainen kuin opettajan. Opettajan on syytä olla tietoinen omasta viestintätyylistään: jos kielellinen viesti on ristiriidassa ei-kielellisin keinoin esitetyn metaviestin kanssa, ihmiset pitävät ei-kielellistä viestiä uskottavampana.

Viestintätyylit liittyvät kulttuurisiin arvoihin: yksilöllisyyteen, yhteisöllisyyteen ja valtaetäisyyteen. Kielellisen viestinnän merkitys korostuu sana- ja asiakeskeisissä kulttuureissa. Suora viestintätyyli on yleisempää yksilöllisissä kulttuureissa, esimerkiksi Suomessa. Puhuja ilmaisee kielellisesti selkeästi, mitä toivoo tai haluaa, menee suoraan asiaan. Yhteisöllisille kulttuureille tyypillisemmässä epäsuorassa viestinnässä puhuja esittelee asiansa peitellysti ja vihjein, käyttää pehmentäviä sanoja (ehkä, luultavasti). Kielteistä vastausta ei anneta, ettei puhekumppani loukkaantuisi. Epäsuoralla viestinnällä pyritään harmonian säilyttämiseen. Tämä on syytä huomioida, kun ohjaa tai opettaa yhteisöllisistä kulttuureista (venäläinen, aasialainen, afrikkalainen, latinalainen) tulleita nuoria tai keskustelee heidän kanssaan. Lukiolainen voi siis kohteliaasti hymyillen vakuuttaa ymmärtäneensä asian vaikkei näin olekaan. Väärinkäsityksiä voi aiheuttaa myös suomalaisten vähäinen palautekäyttäytyminen (ei elehtimistä, nyökkäilyjä, välikommentteja). Suomalainen hiljaisuus voi vaikuttaa torjuvalta, ja ihmisiin on vaikea tutustua. Monissa aasialaisissa kulttuureissa keskustelusäännöt ovat samankaltaisia kuin Suomessa, mutta suoraa katsekontaktia pidetään epäkohteliaana ja epäkunnioittavana.

Mervi Pöysä