Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys

Enemmistö maapallon ihmisistä elää yhteisöllisissä kulttuureissa. Yksilön identiteetti perustuu ryhmään kuulumiseen, ja perheen, suvun tai organisaation tarpeet asetetaan aina etusijalle. Kollektiivisessa kulttuurissa pyritään säilyttämään harmonia ja varotaan ristiriitoja. Häpeän tai kasvojen menettämisen pelko on suuri.

Pohjois-Amerikan maissa, osassa Eurooppaa (Pohjoismaissa) ja anglosaksisissa maissa ihmiset näkevät usein yksilön etujen menevän yhteisön edelle. Tehtävä nähdään (ihmis)suhteita merkityksellisempänä. Henkilökohtaisia ystävyyssuhteita arvostetaan, mutta yksilöiden väliset suhteet ovat löysiä jopa perhepiirissä. Erään tutkimuksen mukaan suomalainen 14-vuotias nuori keskustelee perheensä kanssa neljä minuuttia päivässä! Yksilöllistä yhteiskuntaa luonnehditaan syyllisyyskulttuuriksi. Sääntöjen rikkojaa soimaa huono omatunto. Suoruutta, totuuden puhumista ja vilpittömyyttä pidetään arvossa.

Suomalainen luokattoman lukion malli on ”amerikkalainen”, vahvasti yksilöllisyyttä, oppijan (ei siis oppilaan) omaa vastuuta korostava. Sen sijaan amerikkalaistyylinen itsensä esille tuominen ja saavutusten korostaminen ei ole meillä vielä syvään juurtunut. Vaatimattomuutta pidetään ainakin vanhempien ihmisten keskuudessa hyveenä.Vaikka suomalainen on varma osaamisestaan ja itsestään, sitä ei helposti näytetä ulospäin. Tällaista pehmeää kulttuuria kutsutaan feminiiniseksi. Sen keskeisiä arvoja ovat elämänlaatu, ympäristöstä huolehtiminen ja tasa-arvo. Maskuliinisen kulttuurin arvoja ovat mm. menestyminen, raha ja tehokkuus, jämäkkyys miehissä ja äidillisyys naisissa.

Mervi Pöysä