Anne-Mari Keskisalo

"Jotta eri kulttuureja edustavat ihmiset voisivat toimia yhdessä, dialogi ja toisten autenttisuuden kunnioittaminen ovat välttämättömiä. Kokemusten erilaisuudesta takia aikuiset eivät näe, huomaa ja koe monikulttuuristumisprosessin haasteita ja ongelmia samoin kuin nuoret. Siksi he eivät osaa aina  auttaa oikealla tavalla nuorten välisissä ongelmissa."

Miten määrittelisit monikulttuurisen koulun?  

Jos ajatellaan monikulttuurista koulua paikkana, jossa opiskelee eri etnisiä ryhmiä edustavia oppilaita, näen ideaalina tasa-arvoisen ja toisia kunnioittavan eli erilaisuudet ja samanlaisuudet huomioon ottavan, dialogisen oppimisyhteisön. Taustalla ovat yleiset ihmisoikeudet.  

Mutta monikulttuurisuuden käsite on ongelmallinen. En mielelläni käytä käsitettä monikulttuurinen koulu, koska se toisaalta pitää sisällään hyvin paljon, mutta toisaalta ei kerro yhtään mitään. Tavallisessa suomalaisessa koulussa on myös monia kulttuureja. Suomalaiset oppilaat edustavat erilaisia sukupuoli-, alue- ja nuorisokulttuureja.  

Suomalaisella koululla on ollut tärkeä tehtävä kansakuntamme rakentamisprosessissa ja siksi suomalaisuus on saanut koulussa vankan ja kaikkialla vallitsevan aseman. Monissa kouluissa on esimerkiksi edelleen käytössä kristilliset aamurukoukset ja koulun juhlissa veisataan virsiä. Tätä taustaa vasten koululta vaaditaan erityistä avautumista, jotta se huomaisi järjestelmän "läpitunkevan" suomalaisuuden. Suomalaisuuden huomaamisessa tarvitsemme kulttuuristen "toisten" apua.  

Monikulttuuristumisen prosessi vaatii koulua avautumaan ja neuvottelemaan erilaisten arvojen ja tavoitteiden kesken. Jotta eri kulttuureja edustavat ihmiset voisivat toimia yhdessä, dialogi ja toisten autenttisuuden kunnioittaminen ovat välttämättömiä. Koulussa on oltava valmiuksia ja halukkuutta keskustelulle, esimerkiksi siitä, mitä tasa-arvo oppilaiden kesken tarkoittaa arjen tasolla. Mitä olisi vaikkapa luterilaisen ja muslimioppilaan tasa-arvo liikunta- ja musiikkitunneille osallistumisessa. Ehkä se tarkoittaisi sitä, että jokaisen oppilaan on osallistuttava tunneille, mutta suoritustavat voivat vaihdella oppilaiden kesken.  

Kaikkeen ei voi löytää yksiä pitäviä toimintasääntöjä. Paremmin voidaan puhua kouluyhteisön neuvotelluista yleisistä periaatteista, joita sovelletaan kussakin tilanteessa erikseen. Kun tällaisia yleisiä periaatteita neuvotellaan on huomioitava tarkkaan kenellä ja millä on valta päätöksissä. Tarvitaan eri etnisiä ryhmiä edustavaa neuvotteluryhmää ja monikulttuurista dialogia, jotta kompromissit olisivat mahdollisia.

Onko suomalaisissa kouluissa ja koulusysteemissä jo sellaisia asioita, joiden takia koulu olisi helppo muuttaa monikulttuurisiksi?  

Lähtökohdaksi kannattaisi ottaa meidän jokaisen monikulttuurisuus. Jokainen meistä edustaa monia eri kulttuureja ja silti pystymme elämään sovussa itsemme kanssa. Kulttuurien välinen sisältää aina eron ja ero johtaa usein jännitteisiin ja ristiriitoihin, mutta kaikkien erilaisten ihmisten väliltä löytyy myös paljon yhteistä. Huomiota ei kannata kiinnittää vain eroihin.

Koulussa on pitkään puhuttu erilaisuuden kunnioittamisesta, esimerkiksi kansainvälisyyskasvatuksen puitteissa, mutta tämä puhe olisi hyvä kääntää myös erilaisuuden huomioimiseen ihan meidän lähellä. Samasta kaupungista, meidän koulusta ja luokastakin löytyy "kansainvälisyyttä". Haastattelemani maahanmuuttajanuoret ovat kertoneet, että harvat oppilaat tai opettajat ovat kyselleet heiltä heidän taustoistaan tai pyytäneet kertomaan oppitunneilla omista kokemuksistaan. Näitä eksperttejä pitäisi kuunnella. Tätä kautta maahanmuuttajaoppilaiden erilaisuus tulisi tutummaksi ja arkipäiväisemmäksi.

Mitkä ovat suomalaisen koulun ja koulujen suurimmat esteet, jotta niistä voisi tulla monikulttuurisia?  

Maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on vähän koko koulu instituutiossa, siksi järjestelmä säilyy suomalaisena. Dialogi puuttuu. Koulun historia suomalaisen kansakunnan rakentajana on este, vaikkakin koulun hieno onnistuminen kansan yhdistäjänä voisi antaa uskoa myös uudenlaisen Suomen rakentamisessa.  

Koulussa olisi hyvä tarttua rohkeammin niihin arjen tilanteisiin, joissa rasismi astuu mukaan kuvioon. Rasismin käsittelyn pitäisi tulla konkreettiseksi, ajanmukaisemmaksi ja osaksi jokaista koulupäivää. Suomalaisten koulujen opetussuunnitelmasta puuttuu rasismin käsittely. Syrjintä kyllä mainitaan, mutta opettajien puheet suvaitsevaisuudesta meinaavat jäädä "lässynlässyn" puheeksi, koska heillä ei ole tarpeeksi tietoa rasismista tai esimerkiksi white power -symboleista, joita kouluissa levitetään. 

Yksi monikulttuuristumisprosessin vaikeuksista on se, että sukupolvet osallistuvat siihen eri tavoin. Nuoret kohtaavat maahanmuuttajia vertaisinaan päivittäin, kun taas aikuisten kontaktit ovat omaehtoisempia ja satunnaisempia. Kokemusten erilaisuudesta takia aikuiset eivät näe, huomaa ja koe monikulttuuristumisprosessin haasteita ja ongelmia samoin kuin nuoret. Siksi he eivät osaa aina  auttaa oikealla tavalla nuorten välisissä ongelmissa.

Tätä on painottanut entinen ruotsalainen uusnatsi Robert Örell. Hänen koulussaan oli ongelmia suomalaisten ja ulkomaalaisten oppilaiden välillä, mutta opettajat eivät puuttuneet niihin tosissaan. Tässä tilanteessa skinhead-alakulttuuri aatteineen tarjosi hänelle parhaimmat välineet ongelmien käsittelyyn.

Koulussa olisi siis tarkasteltava niitä kysymyksiä, joihin nuoret saavat esimerkiksi skinhead-alakulttuurista vastauksia.

Koulujen tulisi satsata myös entistä enemmän sosiaalipalveluihin koulussa. Kuraattoreista ja psykologeista on huutava pula. Olisi myös hyvä, että maahanmuuttajanuorilla olisi omat kuraattorinsa. 

Miksi koulusta pitäisi tulla monikulttuurinen tai tarvitseeko siitä tulla monikulttuurinen? 

Yhteiskuntamme monikulttuuristuu ja koulu on ensisijaisen tärkeä paikka valmistaa kulttuurisesti rikkaamman yhteiskunnan jäseniä. Vanhemmilla, jotka eivät kohtaa nuorten tavoin maahanmuuttajia vertaisinaan arjessa, ei välttämättä ole välineitä auttaa lapsiaan uudenlaisen arjen problematiikassa, vaan lapset joutuvat monesti oikomaan vanhempiensa ennakkoluuloja. Siksi ammattikasvattajille jää suuri vastuu. 

Mitä lisää monikulttuurisuus voisi tuoda koulun arkeen? Mitä "hyötyä" monikulttuurisuudesta olisi?  

Monikulttuurisuus auttaa meitä näkemään maailmamme moninaisuuden ja opettaa näkemään asioita uusista näkökulmista. 

Mitä taitoja ja ominaisuuksia monikulttuurisen koulun opettajalta mielestäsi vaaditaan? Mitä hänen tarvitsisi opetuksessaan ottaa huomioon jotta opetus voisi olla monikulttuurista?  

Opettajan olisi oltava selvillä omasta suhtautumisestaan monikulttuuristumiseen. Muuten hän ei näe eikä osaa puuttua sen asettamiin haasteisiin. On oltava halukas uuden oppimiseen, omien tapojen kyseenalaistamiseen ja dialogiin.

Ongelmallisia tilanteita maahanmuuttajaoppilaiden kanssa ei saisi kuitata selityksellä: "se johtuu erilaisesta kulttuurista". Opettajien tulisi ottaa asioista selvää, purkaa tilanne ja katsoa mitä kaikkea ristiriitatilanteet pitävät sisällään.

Monikulttuuristuminen pitäisi ottaa myös koko kouluyhteisön asiaksi. Se ei saisi jäädä koskemaan vain maahanmuuttajien erityisopettajia. Pienet seikat, esimerkiksi kalvojen käyttö kerronnallisen opetuksen tukena, ovat tärkeitä. Koulujen rehtorit ovat avainasemassa "painostamassa" opettajia vastuuseen.

Luokkaratkaisuja ja maahanmuuttajaoppilaiden luokkasijoituksia sekä nuorten koulukulttuureja kannattaisi pohtia etukäteen.

Millainen olisi monikulttuurisen koulun oppilas? 

Kuka tahansa. Nykyinen opetussuunnitelma sisältää mielestäni hyvät kasvatuksellisen tavoitteet oppilaan kasvulle.

Teksti ja kuvat: Annu Kekäläinen