Kielikylpy ja vieraskielinen opetus

Kielten opetusta voidaan tehostaa järjestämällä vieraskielistä opetusta tai kielikylpyopetusta. Tällöin kielen opetuksen lisäksi myös osa oppiaineista opetetaan kyseisellä kielellä. Suomessa vakiintunein malli on varhainen täydellinen kielikylpy, joka on pääasiassa ruotsinkielistä. Tässä materiaalissa esitellään esimerkkinä ruotsinkielisen kielikylvyn toteuttamisesta Kokkolassa käytössä oleva malli. Vieraskielisessä opetuksessa, jota monet pitävät myös kielikylpyopetuksen kattokäsitteenä, on useita toteutustapoja. Valtaosa maamme vieraskielisestä opetuksesta on englanninkielistä opetuksesta.

Suurin ero kielikylpyopetuksen ja muun vieraskielisen opetuksen välillä lienee se, että vieraskielisessä opetuksessa opitaan ensin lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielellä, mutta kielikylpyopetuksessa suoraan kielikylpykielellä. Kielikylpyopettajat ovat yleensä kaksikielisiä, mutta he käyttävät opettaessaan vain kielikylpykieltä. Vieraskielisessä opetuksessa tämä pedagogisesti hyvä ratkaisu ei useinkaan ole mahdollinen, koska sopivia opettajia ei ole saatavilla. Kielikylpyopetuksen alkaessa pyritään siihen, että ryhmässä ei olisi ko. kieltä äidinkielenään puhuvia lapsia; vieraskielisessä opetuksessa asia ei aina ole näin. Varhaisessa täydellisessä kielikylvyssä suurin osa opetuksesta on alussa kielikylpykielistä ja perusopetuksen päättyessä tavoitteena on, että puolet opetuksesta olisi kielikylpykielistä. Eräiden Euroopan yhteisön suositusten mukaan taas vieraskielisessä opetuksessa ainakin neljännes opetuksesta tulisi pyrkiä järjestämään vieraalla kielellä. Luonnollisesti myös kielen hallinnan tavoitteet vaihtelevat sen mukaan, miten paljon opetusta pystytään tarjoamaan kielikylpykielellä tai vieraalla kielellä.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000 (s. 20):
”Esiopetuksen opetuskielestä on säädetty perusopetuslaissa. Esiopetuksen opetuskielellä ja muulla kielellä annettu esiopetus muodostavat kokonaisuuden. Yleistavoitteiden lisäksi tällaisessa esiopetuksessa pyritään erityistavoitteisiin. Suppeimmillaan tavoitteena on herättää lapsen mielenkiinto kieltä kohtaan. Laajimmillaan pyritään luomaan lapselle valmiuksia toimia kaksikielisessä ympäristössä ja oppia opetuskielen lisäksi myös muulla kielellä. Etätavoitteena voi tällöin olla, että lapsi pystyy perusopetukseen siirryttyään opiskelemaan sekä esiopetuksen opetuskielellä että kyseisellä muulla kielellä. Jos ryhmässä on kielelliseltä taustaltaan erilaisia lapsia, heidän kielelliset tavoitteensakin ovat erilaiset. Niiden saavuttamista tuetaan tarvittaessa opetusta eriyttämällä. Mitä laajempaa muun kielen käyttö esiopetuksessa on, sitä suurempia vaatimuksia se asettaa oppimisympäristölle.”

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 (s. 270):
”Eri oppiaineiden opetuksessa on mahdollista käyttää myös muuta kuin koulun opetuskieltä, jolloin kieli ei ole pelkästään opetuksen ja oppimisen kohde vaan myös väline eri oppiaineiden sisältöjen oppimisessa. Yleensä tällöin puhutaan vieraskielisestä opetuksesta tai kielikylpyopetuksesta. Nimityksestä päättää opetuksen järjestäjä. Keskeisenä tavoitteena on se, että oppilaat voivat saada vankemman kielitaidon kuin tavallisessa opetuksessa kielten opetukseen varatuilla tunneilla. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa käytetään koulun opetuskieltä.”

Teksti: Merja Meriläinen ja Jaana Seikkula-Leino | Opetushallituksen asiantuntija: Anna-Kaisa Mustaparta