Oppilaan tukeminen

Vieraalla kielellä opiskelu on haasteellista oppilaalle. Oppilas operoi samanaikaisesti vieraan kielen, oman äidinkielen sekä jonkin oppisisällön kognitiivisten vaatimusten kanssa. Oppimisessa tarvitaan siis aktiivisuutta ja keskittymiskykyä. Myös vieraalla kielellä opiskelussa tulisi huomata, että oppilaan opiskelua ja kokonaisvaltaista kehitystä voidaan tukea monin erilaisin keinoin. Oppilaan tukeminen voi myös ehkäistä ongelmia ennalta.

Oppilaan yleinen tuki viittaa esimerkiksi kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, oppimissuunnitelmien laatimiseen, oppilaanohjauksen järjestämiseen, tukiopetuksen antamiseen ja kerhotoiminnan käynnistämiseen (ks. Opetussuunnitelman perusteet, s. 20–23). Myös vieraskielisillä luokilla ja kielikylpyluokilla tulisi pohtia, millaista yleistä tukea koulu voisi järjestää oppilaille vieraalla kielellä opiskelemisen tueksi, millaiset mahdollisuudet oppilaita on eriyttää ja millaisissa tilanteissa oppilaita siirretään kieliluokalle ja pois kieliluokalta.

Yleinen tuki

Kodin ja koulun välinen yhteistyö

Huoltajien mahdollisuus osallistua koulun opetus- ja kasvatustyön suunnittelemiseen ja arviointiin yhdessä opettajien ja oppilaiden kanssa edistää kodin ja koulun yhteistyötä. Huoltajille tulee antaa tietoa opetussuunnitelmasta, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja mahdollisuudesta osallistua kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Tämä edellyttää opettajien aktiivista aloitetta yhteistyössä sekä keskustelua ja tiedottamista. (Opetussuunnitelman perusteet, s. 20.)

On hyvä, jos myös vieraskielisessä opetuksessa oleva oppilas saa kodin tukea. Tämän vuoksi huoltajille kannattaa kertoa vieraskielisen opetuksen tai kielikylpyopetuksen ominaispiirteistä. Kun esimerkiksi vanhempainilloissa keskustellaan läksyjen tekemisestä, voidaan yhdessä pohtia, miten kotiväki voi tukea oppilaan läksyjen tekemistä vieraalla kielellä. Tällaisella yhteistyöllä vanhemmatkin oppivat ymmärtämään vieraalla kielellä annettavan opetuksen tavoitteita. Tavoitteiden tunteminen tukee niihin sitoutumista ja niiden toteutumista. On kuitenkin muistettava, että ensisijaisesti oppilaita opettavat koulun opettajat eikä vanhempia voida velvoittaa auttamaan lapsia vieraskielisissä tehtävissä.

Oppimissuunnitelman laatiminen

Oppimissuunnitelma on suunnitelma oppilaan opinto-ohjelman toteuttamiseksi. Oppimissuunnitelman tarkoituksena on, että oppilas oppii ottamaan yhä enemmän vastuuta opiskelustaan, sitoutuu siihen ja saa oppimiseensa enemmän tavoitteellisuutta. (Opetussuunnitelman perusteet, s. 20–21.) Oppimissuunnitelman avulla arvioidaan oppilaan edistymistä. Jos oppilaalle laaditaan oma oppimissuunnitelma vieraskielisessä tai kielikylpyopetuksessa, siinä on aiheellista huomioida opetuksen ominaispiirteet ja tavoitteet. Esimerkiksi jos vieraskielisellä tai kielikylpyluokalla on maahanmuuttajaoppilas, hänelle voidaan laatia oma oppimissuunnitelma, johon kuuluu koulun opetuksen mukaisen äidinkielen ja vieraan kielen lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös oppilaan oman äidinkielen oppiminen.

Ohjauksen järjestäminen

Oppilaanohjauksella pyritään tukemaan muun muassa oppilaan oppiaineiden opiskelua, auttamaan ja kehittämään oppimisen taitoja ja valmiuksia. Lisäksi oppilaan ohjauksella ennaltaehkäistään opintoihin liittyvien ongelmien syntymistä. (Opetussuunnitelman perusteet, s. 21.) Oppilaanohjauksella pystytään tukemaan oppilaan opiskelua vieraalla kielellä. Eri opettajien, kuten vieraan kielen ja oppiaineen opettajan sekä opinto-ohjaajan, yhteistyönä voidaan suunnitella vieraalla kielellä opiskelun ohjaamista. Esimerkiksi oppilaanohjaustunneilla oppilaita voi ohjata käyttämään tehokkaita opiskelutapoja myös vieraalla kielellä opiskelussa Opinto-ohjaaja ja vieraan kielen opettaja voivat suunnitella opetuskokonaisuuden, jossa ohjataan oppilaiden äidinkielen ja vieraan kielen lukustrategioiden kehittymistä.

Tukiopetus

Tukiopetus on eriyttämisen muoto, jossa annetaan tyypillisesti yksilöllistä ohjausta. Tukiopetuksella pyritään varmistamaan, että oppilas ei jää jälkeen opinnoissaan. (Opetussuunnitelman perusteet, s. 22.) Vieraalla kielellä toteutetussa opetuksessa voidaan antaa tukiopetusta esimerkiksi joko niin, että hänelle opetetaan vierasta kieltä oppiaineen sisällön pohjalta, tai niin, että oppiaineen sisältöä selvennetään hänelle hänen omalla äidinkielellään.

Kerhotoiminta

Vieraskielisen ja kielikylpyopetuksen tueksi voidaan järjestää myös vapaaehtoista kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan tarkoituksena on edistää myönteisten harrastusten viriämistä sekä antaa oppilaalle mahdollisuus muuhunkin kuin tavanomaiseen koulutyöhön turvallisessa ympäristössä. (Opetussuunnitelman perusteet, s. 23.)

Eriyttämisen lähtökohdat

Oppiaineen oppiminen: Opetussuunnitelmien perusteissa tuodaan esille, että oppiaineiden tavoitteet ovat samat kaikilla oppijoilla – opetuskielestä riippumatta (ks. Opetussuunnitelman perusteet, s. 270). Tämän vuoksi opetus on suunniteltava siten, että oppilaat oppivat ensisijaisesti tietyt oppisisällöt. Vieraalla kielellä oppiminen on kuitenkin vaativaa, ja painottunut kielen opiskelu voi joissakin tapauksissa viedä tehoa sisältöjen oppimisesta. Tämä olisi huomioitava opetuksen suunnittelussa. Kun opetus on hyvin suunniteltua, on kuitenkin mahdollista saavuttaa hyviä tuloksia sekä oppiaineessa että vieraassa kielessä. Kuten muussakin perusopetuksessa, oppilaita voidaan tietenkin eriyttää ja siten pyrkiä varmistamaan, että kaikki oppilaat saavuttavat tietyt perustavoitteet eri oppiaineissa. Ainekohtaisella eriyttämisellä voidaan myös välttää oppilaiden turhautumista vieraan kielen opiskeluun. Jos oppilas toistuvasti epäonnistuu jonkin aineen oppisisältöjen oppimisessa, hänen voi tuskin olettaa innostuvan aineen opiskelusta vieraallakaan kielellä.

Vieraan kielen oppiminen: Vieraskielisessä ja kielikylpyopetuksessa laaditaan oppilaille vieraan kielen oppimisen tavoitteet. Tavoitteet ovat haasteellisempia kuin niillä oppilailla, jotka eivät opiskele vieraalla kielellä. – Opetussuunnitelmien perusteet edellyttävät tekemään tavanomaista vaativampia vieraan kielen oppimisen tavoitteita sellaisille oppijoille, jotka puhuvat kyseistä vierasta kieltä äidinkielenään (ks. Opetussuunnitelman perusteet, s. 270). Tällaisissa tapauksessa tulisi vieraan kielen tavoitteet asettaa oppilaiden kehittyneiden taitojen mukaisesti.

Monikieliset oppilaat: Kansainvälistymisen myötä kielikylpyluokille ja vieraskielisille luokille on tullut oppilaita, jotka hallitsevat useampaa kieltä. Heidän äidinkielenään voi olla jokin muu vieras kieli kuin se, jota käytetään luokassa. Periaatteena kannattaa pitää sitä, että oppilas pystyy opiskelemaan hyvin joko luokassa käytettävällä vieraalla kielellä tai koulun opetuskielellä. Jos oppilas ei pysty millään kielellä opiskelemaan hyvin, syntyy helposti puolikielisyyden vaara. Monikielistä oppilasta voidaan tukea erilaisten eriyttämiskeinojen avulla. Mainittakoon, että keskeinen asia vieraiden kielten oppimisessa ja kokonaisvaltaisessa kehittymisessä on se, että oppilas osaa äidinkielensä hyvin.

Kokonaispersoonallisuuden kehittyminen: Vieraan kielen ja sisällön integrointi tuo oppimiseen omat erityishaasteet. Tämän lisäksi affektiiviset tekijät ohjaavat oppimistilanteita eri tavoin vieraskielisessä ja suomenkielisessä opetuksessa. Vieraskielisillä luokilla oppilaat joutuvat tavanomaista useammin huomaamaan, että he eivät osaa vierasta kieltä esimerkiksi syntyperäisen kielenpuhujan tavoin. Näin oppilaat saattavat tuntea äidinkielellä opiskelevia oppilaita voimakkaammin, että he eivät osaa vierasta kieltä hyvin eivätkä he koskaan voi saavuttaa sitä tasoa, johon yltävät vierasta kieltä äidinkielenään puhuvat ihmiset. Tämä itsekriittisyys voi heijastua yleiseen oppimiseen. Jotta muu oppiminen ei häiriintyisi, on tärkeää, että vieraskielisessä opetuksessa vahvistetaan tietoisesti oppilaan positiivisia käsityksiä itsestään kielenoppijana.

Erityistä tukea tarvitseva oppilas

Eri tukimuodot

Jos oppilaalla on oppimisvaikeuksia, häntä autetaan eri tukimuodoin myös vieraskielisessä opetuksessa. Opetuksessa erityistä tukea tarvitsevat sellaiset oppilaat, joiden kasvun, kehityksen ja oppimisen edellytykset ovat heikentyneet vamman, sairauden tai toimintavajavuuden vuoksi. Lisäksi erityisen tuen piiriin kuuluvat oppilaat, jotka tarvitsevat psyykkistä tai sosiaalista tukea tai joilla on muita riskitekijöitä oppimisessaan. Keskeistä on, että oppimisvaikeudet tunnistetaan varhain. Lapsen oppimista ja kehitystä tulisi tarkkailla, yhdessä huoltajien kanssa, erityisesti ensimmäisten vieraalla kielellä opiskeltujen vuosien aikana, sillä silloin opiskelu on kognitiivisesti erityisen haasteellista (ks. Jäppinen 2003). Erityistä tukea tarvitseva oppilas voi saada myös tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta ja hänelle voidaan laatia oppimissuunnitelma., jossa kuvataan, miten opetussuunnitelman tavoitteet on tarkoitus saavuttaa ja myös mahdolliset tukitoimet. Erityisopetukseen otetulle tai siirretylle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Oppilas voi siirtyä myös kokonaan opiskelemaan erityisluokalle tai luokalle, jossa opetuskielenä on oppilaan äidinkieli.

Kieliluokalle hyväksyminen

Jos opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, jossa painotetaan yhtä tai useampaa oppiainetta, voidaan oppilaita otettaessa käyttää myös oppilaan taipumuksia edellä tarkoitettuun osoittavaa koetta. Valintaperusteista ja -kokeesta tulee ilmoittaa etukäteen. Kunta voi kuitenkin päättää, että sen järjestämään opetukseen otetaan ensisijaisesti kunnassa asuvia lapsia. (Perusopetuslaki 28 § 2 mom.)

Valintaperusteet ja mahdolliset valintakokeet kannattaa suunnitella vieraskielisen tai kielikylpyopetuksen tavoitteiden mukaan. Jos vieraan kielen käyttö opetuksessa on hyvin vähäistä, kannattaa pohtia, missä määrin testausta ylipäänsäkään tarvitaan. Jos vierasta kieltä käytetään paljon, oppilaiden mahdollisuuksia opiskella vieraalla kielellä pitää kartoittaa. Opetuksen tavoitteita ajatellen voidaan arvioida oppilaiden kielellistä ajattelua, äidinkieltä tai vieraan kielen taitoja. Yleisenä johtoajatuksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että kieliluokille valitaan sellaisia oppilaita, jotka todennäköisesti oppivat hyvin ainakin yhden kielen.

Siirtyminen kieliluokalta pois

Vieraalla kielellä opettaminen on yleisesti ottaen hyvä opetusmuoto, josta ei aiheudu oppilaan kokonaisvaltaiselle oppimiselle ja kehittymiselle haittaa, jos opetus toteutetaan asianmukaisesti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös heikoilla oppilailla on mahdollisuuksia oppia vieraalla kielellä toteutetussa opetuksessa omien kykyjensä mukaisesti (ks. Bergström 2002, Jäppinen 2003, Seikkula-Leino 2002). Kuten muutakin perusopetusta, myös vieraskielistä opetusta tulisi kuitenkin tarpeen ja oppilaiden kykyjen mukaan eriyttää. Eri oppilaiden kielenoppimiseen on osattava asettaa erilaisia tavoitteita. Näin kaikille oppijoille luodaan hyvät puitteet oppia myös vieraalla kielellä toteutetussa opetuksessa.

Toisaalta tuskin on viisasta tieten tahtoen ohjata lasta opiskelemaan vieraskieliselle tai kielikylpyluokalle, jos lapsella on runsaasti keskittymishäiriöitä tai ongelmia äidinkielen oppimisessa. Kielelliset näkökulmat tulevatkin usein esille keskusteluissa, joissa pohditaan oppilaan siirtämistä kieliluokalta äidinkieliseen opetukseen. Luokan vaihtamista suunniteltaessa tulisi lapsen opiskelua analysoida kuitenkin kokonaisvaltaisesti, sillä muutkin kuin kielelliset tekijät, esimerkiksi motivaatio ja sosiaaliset suhteet, vaikuttavat oppimiseen. Tämän vuoksi luokkasiirrot tulee tehdä harkiten ja huoltajien kanssa neuvotellen. Oppilaan ongelmat eivät välttämättä vähene luokan vaihtamisella.

Kieliluokalle siirtyminen

Kun äidinkielisessä opetuksessa olevalla oppilaalla on riittävät kielelliset valmiudet opiskella vieraalla kielellä, hänet voidaan siirtää vieraskieliselle luokalle tai kielikylpyluokalle kesken opetuksenkin. Myös tässä tilanteessa on oppilaan oppimisedellytykset kartoitettava eri näkökulmista.

Jaana Seikkula-Leino