Vieraalla kielellä opettaminen ja työtavat

Holistinen näkökulma

Vieraalla kielellä annettavan opetuksen lähtökohtana ovat yleiset opetussuunnitelmien perusteet, mutta siinä on myös omia opetuksellisia tavoitteita ja ominaispiirteitä. Ne eivät siis liity yksinomaan tiettyihin oppiaineisiin tai vieraaseen kieleen. Työtavat pitäisi osata valita niin, että vieraan kielen, äidinkielen ja oppiaineiden sisältöjen oppimisesta tulee mielekäs, holistinen kokonaisuus.

 

Kuvio 10. Kielellisten tekijöiden painottuminen vieraalla kielellä toteutetun opetuksen suunnitteluprosessissa

Kuviosta 10 näkyy, että opetussuunnitelmien perusteista lähtevä vieraalla kielellä toteutetun opetuksen suunnittelu on vahvasti sidoksissa sekä vieraalla kielellä opettamisen että oppiainekohtaisiin tavoitteisiin. Suunnitteluun vaikuttavat myös resurssit, kuten materiaalit ja organisaation määräämät seikat (esim. tuntijako). Ne ohjaavat keskeisesti suunnittelua ja näin myös työtapojen valintaa.

Kielenopetuksen tavoitteet näkyvät työtapojen valinnassa muun muassa seuraavasti: Opetuksessa käytetään vierasta kieltä, useimmiten niin vaikeaa, että se on oppilaiden kielellisen kapasiteetin ylärajoilla. Tämän vuoksi opetusta tulee konkretisoida ja havainnollistaa eri keinoin. Oppilaiden tulee myös saada palautetta kielivirheistään. Lisäksi opettajan pitää pystyä työtapojensa avulla kartoittamaan, ovatko oppilaat ymmärtäneet opetetut asiat. Vieraan kielen käyttö opetuskielenä usein pelkistää opetusta. Luokkarutiinit ja asioiden toistaminen edistävät oppilaiden kielellistä kehittymistä ja helpottavat opetuksen seuraamista. Sanavaraston systemaattinen kehittäminen eri oppiaineissa tukee oppiaineiden oppimista, sillä oppimisessa operoidaan käsitteiden avulla. Lisäksi esimerkiksi erilaisten kielimallien kuuleminen opetuksen aikana tukee monipuolisen kielitaidon kehittymistä. Opettaja- ja oppilaskeskeisyys voi vieraalla kielellä toteutetussa opetuksessa poiketa tavanomaisesta, sillä esimerkiksi opetuksen alussa opetus on hyvin usein opettajajohtoista.

Konkreettisuus ja havainnollistaminen

Suurin osa opettajista on sitä mieltä, että vieraskielisen opetuksen myötä opetus muuttuu konkreettisemmaksi ja havainnollisemmaksi. Etenkin ala-asteella leikki, mimiikka ja draaman käyttö lisääntyvät ja havaintomateriaalin käyttö tulee välttämättömäksi. Käsitteellisiä asioita konkretisoidaan käyttämällä videomateriaalia, erilaisia kuvia ja kuvioita sekä esineitä havainnollistamisen välineenä.

Epäsuoran palautteen antaminen

Vieraalla kielellä toteutetussa opetuksessa virheet ovat osa oppimisprosessia. Opettajan tehtävänä on opettaa oppilaille vierasta kieltä – jotta oppilas kehittyisi vieraan kielen taidoissa paremmaksi, opettajan tulee antaa hänelle palautetta sekä hyvistä suorituksista että virheistä. Oppitunneilla ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista korjata kaikkia mahdollisia kielellisiä virheitä. Vieras kieli toimii oppimisen välineenä, ja oppimista ohjaavat myös erittäin keskeisesti oppiaineen tavoitteet. Opettaja voi korjata oppilaan puhetta epäsuorasti, kuten seuraavasta luonnontiedon tunnin esimerkistä ilmenee:

Opettaja: What does a bear eat?
Mikko: A bear eats fishes.
Opettaja: That’s a right answer – a bear eats fish.

Ymmärtämisen varmistaminen

Vieraskielisen opetuksen seuraaminen on oppilaalle rasittavampaa kuin äidinkielisen. Sisältöaineksen ymmärtäminen on opetuksen ensisijainen tavoite, ja siksi on varmistettava, että oppilaat ymmärtävät. Oppilaat ovat usein arkoja ilmaisemaan muiden kuullen, että he eivät ymmärrä, ja he ovat haluttomia pyytämään opettajaa toistamaan sanottavansa. Ymmärtämisen varmistaminen onkin opetustilanteessa viime kädessä opettajan vastuulla. Hänen on tarkistettava ja varmistettava, että oppilailla on riittävä sisällöllinen ja kielellinen taustatieto uuteen asiaan siirryttäessä, ja uutta asiaa käsiteltäessä hänen on pidettävä huolta opetuksen ymmärtämisestä. Erilaisten testien teettämisen lisäksi opettaja voi kerätä palautetta opetuksen aikana oppilaiden ymmärtämisestä esimerkiksi siten, että oppilaat esittävät opetetusta asiasta kysymyksiä tai he tekevät siitä ajatuskartan. Tärkeää on myös pyrkiä luomaan opetustilanteeseen niin hyvä ilmapiiri, että oppilaat rohkaistuvat tuomaan esille epävarmuutensa ja kysymyksensä.

Opetuksen pelkistyminen

Vieraskielinen opetus tuntuu usein äidinkielistä pelkistetymmältä, mutta samalla se on usein tehokkaampaa, tiiviimpää ja selkeämpää ja keskittyy selvemmin vain keskeisiin asioihin. Vaikka opettajat kokevat usein, että heidän on uhrattava käsittelyn syvyyttä vieraan kielen käytön takia, monet kuitenkin ajattelevat, että hitaamman tahdin vaikutusta voidaan kompensoida opetettavien asioiden ja menetelmien harkitulla valinnalla.

Ennustettavat rutiinit

Vieraalla kielellä opettavien kannattaa rakentaa opetuksensa niin, että siihen sisältyy tutuiksi tulevia rutiineja ja rakenteita, jotka auttavat oppilaita asioiden hahmottamisessa. Toistot ja ennustettavat rutiinit helpottavat opetuksen seuraamista ja auttavat erityisesti heikompia oppilaita, jotka niiden avulla voivat päätellä ja arvata merkityksiä silloinkin, kun eivät ymmärrä kaikkea kielellistä ainesta.

Redundanssi, toistaminen

Vieraalla kielellä tapahtuvassa opetuksessa usein toistuva piirre on myös se, että opetuksessa on normaalia enemmän redundanssia: sama asia tuodaan eri tavoin esiin useita kertoja joko toiston tai parafraasien avulla. Erityisesti alaluokkien opetuksessa asioiden toistaminen on tärkeää. Taitavat opettajat antavat näin toimiessaan oppilaille useita mahdollisuuksia prosessoida samaa informaatiota.

Sanavaraston systemaattinen kehittäminen

Sanavaraston systemaattinen kehittäminen eri oppiaineissa tukee oppiaineiden oppimista, sillä oppimisessa operoidaan käsitteiden avulla.

Erilaisten kielimallien kuuleminen

Kieltä tulisi kehittää monipuolisesti, ja oppilaan tulisi ymmärtää ja osata tuottaa kieltä eri tavoin. Mitkä työtavat tukisivat vieraan kielen monipuolista oppimista? Erilaisten kielimallien kuuleminen on kielen oppimisessa tärkeää. On tärkeää, että opettajan puheen lisäksi oppilaat kuulevat muitakin vieraan kielen puhujia, jotka ovat esimerkiksi maantieteellisesti eri alueilta ja eri-ikäisiä ja edustavat eri sukupuolia. Miten eri tavoin oppilaiden on mahdollista kuulla erilaisia kielimalleja? Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologia antaa siihen nykyään hyviä mahdollisuuksia.

Opettajakeskeisyys – oppilaskeskeisyys

Opettaja- ja oppilaskeskeisten työtapojen valinta riippuu epäsuorasti taustalla vaikuttavasta oppimisteoreettisesta näkemyksestä ja siitä, mihin kulloisellakin opetustilanteella pyritään. Jos pyritään tarjoamaan paljon ymmärrettävää kieliainesta (comprehensible input), opettajan osuus korostuu ja opetus on opettajakeskeistä. Opettajajohtoisuus ja oppilaskeskeisyys vaihtelevat kokemuksen ja oppilaiden kielitaidon mukaan. Vieraskielisen opetuskokeilun alussa opetus on hyvin usein opettajajohtoista, mutta kokemusten karttuessa menetelmät monipuolistuvat ja muuttuvat oppilaskeskeisemmiksi. Myös oppilaiden kielitaidon parannuttua voidaan opettajajohtoista opetusta vähentää ja hyödyntää enemmän oppilaiden oma-aloitteisuutta ja itsenäistä työskentelyä.

Työtapapankki

Koulun opetussuunnitelmaan voi liittää niin sanotun työtapapankin, jossa luetellaan useita kielikylpy- ja vieraskielisessä opetuksessa tarkoituksenmukaisia työtapoja ja menetelmiä. Työtapojen valintaa voi myös perustella edellä mainituista lähtökohdista.

Merja Meriläinen ja Jaana Seikkula-Leino