Sirkustaide

Varhaisiän sirkuskasvatus ja aikuisten sirkustaiteen opetus

Taiteen perusopetus on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävää opetusta. Varhaisiän kasvatuksen ajoittumisesta tiettyihin lapsuuden ikävuosiin ei määrätä yleisen tai laajan oppimäärän taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Yleisen tai laajan oppimäärän opintoja edeltävän varhaisiän kasvatuksen tavoitteet, sisällöt ja laajuus päätetään koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa. Varhaisiän sirkuskasvatuksessa tavoitteena on, että oppilas tutustuu sirkustaiteeseen ja ohjattuun liikunnalliseen harjoitteluun ryhmässä. Taiteenalan mahdolliset varhaisiän kasvatuksen käytännön järjestelyt ratkaistaan siten, että paikallisessa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Paikallisesti ratkaistaan myös muun muassa oppilaaksi ottamisesta ja minkä ikäisinä lapset voivat osallistua varhaisiän kasvatukseen.

Oppilaitos voi halutessaan antaa myös aikuisten sirkustaiteen perusopetusta. Aikuisten opetuksessa noudatetaan taiteen perusopetuksen yleisen tai laajan oppimäärän yhteisiä tavoitteita ja sisältöjä. Oppilaitos päättää itse opetuksen järjestämisestä.

Tavoitealueet sirkustaiteessa

Sirkustaiteen opinnot koostuvat neljästä tavoitealueesta, jotka läpileikkaavat yleisen ja laajan oppimäärän opintoja. Tavoitealueet eivät muodosta omia opintokokonaisuuksiaan vaan tavoitealueiden tavoitteet jakautuvat eri opintokokonaisuuksiin. Tavoitealueet ovat: Sirkustekniikka, Kehontuntemus ja -hallinta, Sirkustaiteen tuntemus sekä Ilmaisu ja esiintyminen. Oppilaitos päättää tavoitealueiden keskinäisistä painotuksista omassa opetussuunnitelmassaan.

Sirkustekniikka on motoristen perustaitojen ja sirkuslajien tekniikoiden tavoitteellista harjoittelua sekä turvallisen harjoittelun omaksumista. Sirkuslajien harjoittelu alkaa monipuolisista lajikokeiluista ja päätyy oppilaan oman sirkuslajitekniikan hiomiseen. Motoriset perustaidot muodostavat pohjan taitojen oppimiselle. Motorisia perustaitoja ovat tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaidot. Motoristen taitojen oppiminen on keskeinen osa sirkustaiteen opintoja ja niiden hallinta on sirkustekniikoiden oppimisen edellytyksenä. Sirkustaiteessa motorisia perustaitoja opitaan liikeharjoitteilla, pelien, leikkien sekä sirkuslajien monipuolisen harjoittelun avulla.

Kehontuntemus ja -hallinta pitää sisällään erilaiset kehontuntemukseen- ja hallintaan liittyvät harjoitteet, joilla kehitetään oppilaan liikkuvuutta, voimaa, ketteryyttä, koordinaatiota sekä ennen kaikkea oman kehontuntemusta ja arvostusta. Opetuksessa opitaan luottamaan omaan kehoon sekä muihin ryhmän jäseniin. Kehittyvällä keholla on sirkustaiteessa tilaa olla tässä hetkessä kokeva, tunteva ja aistiva – juuri nyt hyvä ja sopiva.

Sirkustaiteen tuntemus käsittää sirkuksen terminologiaa, turvallisuustekijöitä, sirkuksen historiaa, nykypäivän ilmiöitä. Siinä tutustutaan erilaisiin esityksiin ja esittämisen muotoihin esityksiä ja videoita katsomalla ja niistä keskustelemalla. Oppilas saa kokemuksia yleisön roolissa olemisesta. Opetuksessa pyritään myös luomaan oppilaalle käsitys sirkuksesta monitaiteellisena ja kansainvälisenä taiteen lajina. Erilaiset sirkuksen esittämisen muodot sirkustaiteen tuntemuksessa pohjustavat myös oppilaiden lopputöiden monimuotoisuutta.

Ilmaisun ja esiintymisen tavoitteena on antaa oppilaalle mahdollisuus etsiä omia ilmaisukeinoja ja rohkaistua esiintyjänä. Ryhmän hyvä henki korostuu ja kehittyy ilmaisuharjoitteissa. Oppilas saa mahdollisuuksia kokeilla erilaisia sirkustaiteen ilmaisumuotoja. Opetuksessa tutustutaan mahdollisuuksien mukaan sirkusesityksen luomiseen taiteiden välisenä kokonaisuutena, sisältäen esim. valot, puvut, maskeerauksen, musiikin, koreografian.

Sirkuslajit

Sirkustaide on alati elävä taiteenala, jossa uudet innovaatiot kehittävät jatkuvasti alaa eteenpäin. Sirkuksessa ennakkoluuloton lähestyminen kaikkeen fyysiseen taituruuteen, arkielämässä tarpeettomiin äärimmäisiin taitoihin, on mahdollista. Perinteiset sirkuksen osa-alueet kuten akrobatia, tasapainoilu, jongleeraus, taikuus ja ilma-akrobatia tulevat säilymään osana sirkuskulttuuria uusien aluevaltausten löytäessä luontevasti tiensä niiden rinnalle (esim. trikkaus, freerunning). Opetussuunnitelman perusteissa ei ole haluttu rajaten määritellä sirkuslajeja tai osa-alueita vaan jättää tämä määrittely oppilaitoksen oman opetussuunnitelman sisäiseksi asiaksi. Oppilaitoksen on kuitenkin pystyttävä toteuttamaan opetussuunnitelmassaan mainittujen sirkuslajien opetus. Linkkejä opetusmateriaaliin on liitetty tähän tukimateriaaliin (luku 4) paikallisen opetussuunnitelmatyön tueksi. On hyvä muistaa, että sirkustaide on pitkälle vietyä taiteellista taitoharjoittelua. Pelkkä temppujen harjoittelu ei ole vielä sirkustaidetta.

Ryhmätyö- ja tunnetaitojen korostaminen

Sirkustaiteen opetussuunnitelman perusteissa lähtökohtana on, että sirkusharjoittelu tapahtuu yleensä aina ryhmässä. Sirkustaiteen harjoittelussa toisten kunnioittaminen ja huomioiminen on henkisen ja fyysisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu kuuluu itsestään selvänä osana kaikkeen sirkusharjoitteluun. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että “Opinnoissa tuetaan oppilaan kasvua itsenäisyyteen ja osallisuuteen sekä kehitetään erityisesti sosiaalisia taitoja.” Ryhmätyötaidot ja sosiaaliset taidot poikkileikkaavat kaikkea sirkusopetusta ja kaikkia tavoitealueita.

Pelit ja leikit ovat erinomainen tapa opettaa itsesäätelyn taitoja ja kielteisten tunteiden käsittelyä. Oppilas kokee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, jos hän saa kantaa vastuuta, tehdä valintoja ja olla kehitysasteensa mukaisesti mukana päättämässä itseään koskevista asioista. Mielekkyyden kokemukset ja onnistumisen ilo lisäävät motivaatiota. Kun oppilas oppii suunnittelemaan ja tekemään päätöksiä, hän edistyy rakentavassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden kanssa.

Laajan oppimäärän syventävien opintojen lopputyö

Syventävät opinnot huipentuvat oppilaan omaan lopputyöhön, jonka oppilas suunnittelee, valmistaa ja toteuttaa itsenäisesti. Lopputyön tavoitteena on todentaa oppilaan opintojen aikana saavuttamaa osaamista ja omaa taiteellista työskentelyä. Opetussuunnitelman perusteet antavat oppilaitokselle varsin vapaat kädet lopputyöesityksen toteutukseen. Valmiita rajauksia ovat, että oppilas itse esiintyy esityksessä sekä että hänen on tehtävä lopputyöstään ennakkosuunnitelma ja loppuraportti, jossa oppilas arvioi omaa suoriutumistaan ja tavoitteidensa saavuttamista. Lopputyöesityksen muoto on oppilaitoksen itsensä määriteltävissä. Oppilas saa lopputyöstään arvioinnin suhteessa itse asettamiinsa tavoitteisiin.


Tpo2018