Yhteisöllisyys ja kulttuurinen moninaisuus

Maailma ympärillämme on muuttunut nopeasti. Globalisaatio ja liikkuvuuden lisääntyminen ovat muuttaneet kansallisvaltioiden väestöpohjaa entistä monimuotoisemmaksi kielellisesti, kulttuurisesti ja etnisesti. Yhteisöllisyyden vahvistaminen kulttuurisesti moninaisissa yhteisöissä on tärkeä osa kulttuurista osaamista. Koulut ovat tärkeässä osassa yhteisöllisyyden tukemisessa. Suomen kulttuurinen moninaisuus on lisääntynyt merkittävämmin vasta 1990-luvulta alkaen. Monen suomalaisen kansallinen omakuva perustui pitkälti lähes siihen asti oletukseen ihmisten samanlaisuudesta, etnisestä suomalaisuudesta. Erilaisuutta edustivat vain vakiintuneet kansalliset vähemmistöt, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja romanit. Maastamuutto oli tutumpaa ja arvostetumpaa kuin maahanmuutto Suomeen. Lisääntynyt maahanmuutto on muuttanut kuvaa suomalaisuudesta. Yhä useampi koulu on kielellisesti ja kulttuurisesti moninainen.

Perhekoulun esittelyvideo:



Tilanne on ollut monelle kantaväestöön kuuluvalle uusi ja vaatinut kulttuurista sopeutumiskykyä erilaisuuden sietokyvyn lisäksi. Maahanmuuton lisääntyessä 1990-luvulla alettiin keskustella ensin sen tuomista haasteista ja ongelmista; nykyään keskitytään yhä enemmän myös maahanmuuton ja kulttuurisen monimuotoisuuden tuomiin myönteisiin vaikutuksiin ja näkökulmiin. Katri Kuukka (2009) tarkastelee näitä näkökulmien muutoksia kouluyhteisöissä ja kuvaa tutkijoiden esittämiä haasteita eri aikakausien monikulttuurisissa kouluissa. 2000-luvun alun tutkimuksissa koulut ja opettajat kokivat monesti monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajien opettamisen vaativana ja eriyttämistä korostavana tehtävänä. Joillakin alueilla Suomessa eniten huomiota saivat kantaväestön ennakkoluulot ja vihamieliset asenteet. Monet kasvattajat ja yhteisöt heräsivät myös pohtimaan uudenlaisia asennekasvatuksen, tiedottamisen ja ennakkoluulojen murtamisen keinoja. Koulukulttuurin tavoitteeksi asetettiin sosiaalinen yhteisöllisyys opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Monikulttuurisen kulttuuriperinnön tunnetuksi tekeminen, aktiivinen monikulttuurisuuskasvatus ja rasisminvastainen toiminta saivat vaikuttavuutta monista Opetushallituksen, Opetusministeriön ja monien muiden eri tahojen koordinoimista hankkeista ja projekteista. Monikulttuurisuuskasvatuksen käsitteistöä suomennettiin erityisesti englanninkielisistä tutkimuksista. Käsitteistöä vakiinnutettiin kouluympäristöihin. Moneen kuntaan ja kuntien välille syntyi aktiivisten monikulttuurisuuskasvattajien verkostoja, jotka hyödyttivät sekä opettajia että oppilaita.

Eri kulttuurien läheinen vuorovaikutus, monien kielien puhujat ja kulttuuriperintönsä osaajat ovat muuttaneet kouluja ja muita yhteisöjä. Kuitenkin ryhmien välisiä konflikteja ja ennakkoluuloja nousee esiin ajoittain eri puolilla maailmaa. Vuonna 2015 Suomeen tuli pelkästään turvapaikanhakijoina yhteensä 32 400 henkilöä. Valitettavasti Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat edelleen sen, etteivät kantaväestön valmiudet kansallisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden kohtaamiseen ole lisääntyneet maahanmuuton kanssa tasatahtisesti (Jaakkola, M. 2009). Aito pyrkimys moniarvoisuuteen edellyttää sosiokulttuurista sopeutumista paitsi vähemmistöjen edustajilta myös kantaväestöltä. Lisääntyvä maahanmuutto on myös lisännyt tarvetta kulttuurisen moninaisuuden monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja tukemiseen. Opetushallituksen kartoituksessa `Kulttuurisen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa` (2018) esitetään kulttuurisen moninaisuuden tematiikan monipuolisempaa tutkimista Suomessa. Myös kulttuurisen moninaisuuden osaamisen laajempaan tukemiseen esitetään ehdotuksia opettajien peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen osalta. Osaamisen tueksi on julkaisussa koottu ehdotuksia erilaisten menetelmien, oppimateriaalien ja hyvien käytänteiden kehittämiseksi.

Kouluissa yhteisöllisyyteen kasvamista ja eri ryhmien yhteisen kokemuksen löytämistä täytyy tukea. Koulu voi korostaa toiminnassaan kulttuurien moninaisuuden arvostamista ja antaa oppilaille taitoja ja innostusta yhteisöllisyyden kasvattamiseen eri ryhmien kesken.

Joensuun kaupungin koulutuspalvelujen ja monikulttuurisen teatteriyhdistys RanKidsin eri hankkeissa on tuotettu materiaalia yhteisöllisyyden tukemiseen draamakasvatuksen avulla. Osallistavat, soveltavat ja esittävät draama- ja teatterikasvatuksen erilaiset työtavat ja muodot ovat olleet keskeisimpiä menetelmiä, joiden kautta on pyritty vaikuttamaan asenteisiin, kotoutumiseen ja eri ryhmien yhteenkuuluvuuden syntymiseen. Näitä erilaisia malleja löytyy Menetelmiä ja materiaaleja – osuudesta. Materiaaleja kehitetään parhaillaankin lisää Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa, Joensuun hyvinvointipalveluissa toteutettavassa hankkeessa: Mahdollisuuksien matkalaukut – Miten päiväkodeissa, kouluissa ja muissa yhteisöissä voidaan vahvistaa yhteisöllisyyttä ja parempia oppimisedellytyksiä turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien osalta.


Aineistot ja linkit

Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa (pdf). Kartoitus tutkimuksesta sekä opetushenkilöstön koulutuksesta ja osaamisen tuesta. Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2018:6.Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta Opetushallituksen käynnistämä tilannekartoitus, jonka laatijana Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Aiheena kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän osaamisen kehittäminen perusopetuksen näkökulmasta.

Matroskinin työkalupakki (pdf). Matroskinin työkalupakki tarjoaa kouluttajille monipuolisen tieto- ja toimintapaketin monikulttuurisuuskasvatukseen ja kiusaamisen ehkäisyyn. Draamaharjoitteiden ja keskusteluaiheiden lisäksi materiaali tutustuttaa venäläiseen kouluun ja kulttuuriin.

RanKids ry:n www-sivut.