Keskeisiä käsitteitä

Kulttuurinen moninaisuus ei ole yksiselitteinen käsite, ja se määritellään eri tutkimuksissa monin eri tavoin. Aiemmin käytettyjä lähestymistapoja kulttuurien tarkasteluun mm. erojen ja ulottuvuuksien kautta (esim. Hofstede 1997) on kritisoitu. Nykyään kulttuureja tarkastellaan usein etnisyyden ja kielen näkökulmista. Kieli toimii kulttuurin merkityksien ilmaisijana. Kielen sisällön lisäksi kulttuuri säätelee viestinnän ei-kielellisiä puolia, kuten eleitä ja ilmaisutapoja. Arvot ja asenteet opitaan omassa kasvuympäristössä. Ne vaikuttavat ihmisen toimintaan: valintoihin, tulkintoihin ja käyttäytymiseen. Yksilöt ovat kuitenkin hyvin erilaisia yhden kulttuuriryhmän sisällä, joten mitään yhtä ryhmää edustavaa kulttuurista roolimallia ei ole olemassa.

Nykytieteilijät pyrkivät eroon objektiivisesta ja kuvailevasta tavasta määritellä kulttuureja. Sen sijaan kulttuureja yritetään käsitteellistää sosiaalisten, poliittisten ja kommunikatiivisten tosiseikkojen perusteella. On sanottu, että kulttuuria pitäisi kuvailla ”yksilöiden ja ryhmien välisenä ilmaisun ja vuorovaikutuksen tilana”. Yhteiskunnan moninaistumisen takia kulttuuritkin ovat muuttuneet. Sanaa ’kulttuuri’ on ehdotettu korvattavaksi käsitteellä ’kulttuurisuus’ (’culturality’), joka kuvaa paremmin kulttuurien nykyistä joustavaa ja muuttuvaa luonnetta. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti jokaisen oppilaan kieli- ja kulttuuri-identiteettiä tuetaan monipuolisesti. Oppilaita ohjataan tuntemaan, ymmärtämään ja kunnioittamaan jokaisen kansalaisen perustuslain mukaista oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin.

Etniseen identiteettiin liittyy tietoisuus etniseen ryhmään kuulumisesta, tunteet omaa ryhmää kohtaan sekä oman ryhmän tapojen ja asenteiden omaksuminen. Maahanmuuttajataustaisilla tai muualla asuneilla lapsilla voi olla kaksoisidentiteetti, joka vaihtuu ympäröivän ryhmän mukaiseksi. Omien äidinkielten oppiminen on merkittävässä asemassa oman etnisen identiteetin määrittelyssä. Ihmisiä yhdistävät ja jakavat ryhmiin etnisen taustan lisäksi myös uskonnolliset ja poliittiset katsantokannat. Ihmisen identiteetti ei muodostu vain etnisyydestä, uskonnosta tai yhteiskuntaluokasta. Siihen vaikuttavat myös sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, kieliryhmä ja yksilön mahdollinen erityisyys, kuten vamma tai sairaus. Joidenkin ihmisten identiteettiä määrittää myös vahvasti asuinalue, ammatti tai harrastus.

Käsitteet kulttuuri, identiteetti ja kulttuuri-identiteetti ovat häilyviä ja vaikeasti määriteltäviä. Suomalaisessa keskustelussa moninaisuus on liitetty usein lähinnä etniseen erilaisuuteen ja maahanmuuttoon. Tällainen näkemys on varsin kapea-alainen (Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa 2018). Moninaisuutta lähestyttäessä tulisi huomioida myös muut kulttuuriseen moninaisuuteen mahdollisesti vaikuttavat tekijät, kuten erot sukupuolessa, sosioekonomisessa taustassa, uskonnossa, asuinpaikassa, elämäntavassa ja arvomaailmassa. Sen sijaan, että puhuisimme kulttuuri-identiteetistä valmiiksi annettuna tai tiettyyn ryhmään kuuluvia ihmisiä yhdistävänä tekijänä, meidän pitäisi tarkastella sitä monimuotoisuutta, joka jo löytyy meistä jokaisesta.

Kuvat: Jasmin Ryynänen

Aineistot ja linkit

Kulttuuri-identiteetti & kasvatus. Kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena (pdf). Suomen kulttuurikasvatuksen seura 2014. Teos sisältää sekä tutkimustietoa että käytännön kokemuksia liittyen kulttuuri-identiteetin merkitykseen kotoutumista tukevan kasvatuksen näkökulmasta.

Katajavuori, R & Savolainen, S. Mennään jo naapuriin. Tammi 2017. Kirjassa kurkistetaan moninaiseen kulttuuriperintöön lapsen näkökulmasta. Kahdeksanvuotias Vellamo käy vieraisilla lapsiperheissä, joissa on kulttuurista pääomaa monesta eri ilmansuunnasta. Kuva- ja tarinakirja.