Ennakkoluuloisuus loitontaa – avarakatseisuus lähentää

Kuvat: Noora Karhapää

Asenteellisuuden ja ennakkoluulojen syntymisen taustalla näkyy usein ryhmän yleinen mielipide. Ryhmäkäyttäytyminen on vahvempaa joissakin ryhmissä ja edistää helpommin myös ennakkoluuloista asennoitumista tai joukkokäyttäytymistä. Yksilöiden välinen käyttäytyminen voi kuitenkin erota suuresti ryhmäkäyttäytymisestä.

Ryhmien välisiä suhteita voidaan edistää esim.
1) koulutuksen ja tiedottamisen,
2) luokittelurajojen uusimisen,
3) kontaktihypoteesin ja
4) ei-kilpailullisen yhteistoiminnan avulla.
Ennakkoluuloja syntyy helpoimmin siellä, missä ei ole oikeaa ja riittävää tietoa asioista. Asennekasvatus tiedon jakamisen kautta vaikuttaa kuitenkin helpoimmin niihin, joilla on jo entuudestaan myönteisiä asenteita ja avarakatseisuutta toisia kohtaan. Luokitteleminen synnyttää helposti myös ennakkoluuloista käyttäytymistä tai ajattelua. Yhteisen identiteetin löytäminen eri ryhmien jäsenten välille edesauttaa avarakatseisuuden lisääntymistä. Esimerkiksi kansallisuuksien sijasta voidaan muodostaa yhteinen identiteetti ikäryhmän, sukupuolen tai harrastuksen perusteella. Kontaktihypoteesin mukaan ryhmien välisiä suhteita voidaan parantaa ryhmien välisellä myönteisellä kohtaamisella. Kohtaamisen on oltava riittävän pitkäaikaista, yhteistoiminnallista keskinäisriippuvuutta vahvistavaa ja kilpailusta vapaata. Parhaaseen tulokseen pääsemiseksi ryhmien jäsenten tulisi olla statukseltaan samanarvoisia ja normiston sekä auktoriteettien tulisi tukea toimintaa. Tiedottamisessa ja kouluttamisessa tulisi muistaa, että kulttuureja ei tulisi lähestyä pelkästään yksittäisiä kulttuurien eroavaisuuksia kuvailemalla tai yleistämällä. Tällainen lähestymistapa korostaa ryhmien välisiä eroavaisuuksia, unohtaa ryhmien sisällä olevat yksilölliset ihmiset ja tarjoaa siten helposti lähtökohdan ennakkoluulojen syntymiselle.

Kuva: Jasmin Ryynänen