Määritelmiä

Ryhmä on joukko yksilöitä, jotka ovat toistuvasti keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Ryhmän muodostavat sellaiset henkilöt, jotka kokevat kuuluvansa ryhmään. Yhteisöllä puolestaan tarkoitetaan jonkin alueen tai asian ympärille koostuvaa rajattua ryhmää, jolla on sosiaalinen rakenne. Yhteisö koostuu yksilöistä, joita usein yhdistää yhteinen tehtävä tai päämäärä. Yhteisöissä on normistot, jotka vaikuttavat yksilön asemaan. Normit, ryhmäpaine ja sosiaalinen kontrolli pitävät yhteisön koossa. Ryhmän jäsenillä on keskinäisriippuvuus toisiinsa. Ryhmän enemmistön mielipide on yleensä yhteisöissä ratkaiseva ja erityisesti nuoret turvaavat ryhmässä enemmistön mielipiteisiin. Toisaalla näissä samoissa ryhmissä saattaa esiintyä vahvaa tarvetta omien näkemysten esille tuomiseen ja yksilöllisyyden korostamiseen.

Ryhmän ominaisuuksia ovat tarvetyydytys, yhteiset tavoitteet ja vuorovaikutuksen ryhmäkohtaiset roolit ja säännöt. Ryhmän jäsenillä on erilaisia virallisia sekä epävirallisia rooleja. Epävirallisia ryhmärooleja voivat olla myötäilijä, syrjästä katsoja, kehittäjä ja vaikuttaja. Ryhmässä syntyviin arvoasemiin vaikuttavat muiden arviot toisista, osallistumisalttius, sitoutuminen ryhmään ja panos ryhmän menestykseen. Vakiintuneissa yhteisöissä oman persoonan esille tuominen on helpompaa kuin uudessa yhteisössä. Yhteistoiminnallisessa vuorovaikutuksessa ryhmän jäsenet kannustavat toisiaan parempiin suorituksiin.

Eri ryhmien väliset suhteet voivat olla myönteisiä ja silloin ne tukevat yhteisöllisyyden syntymistä. Yhteisössä yksilöt toimivat tavalla tai toisella yhdessä, mutta yhteisön olemassaolo ei kuitenkaan ole tae yhteisöllisyyden muodostumisesta. Yhteisöllisyys lisää yhteisön jäsenen sosiaalista pääomaa ja se vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten tai eri ryhmien jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Yhteisöllisyyden kehittymisessä yksilöiden kokemat tunteet ovat tärkeässä asemassa.

Ryhmien välisiä suhteita on tarkasteltu mm. konfliktien selitysmalleilla ja sisä-ulkoryhmäteorioilla. Sisäryhmä eli ”me-ryhmä” on yksilön oma ryhmä, johon hän samaistuu. Ulkoryhmä koetaan ”toisina”, stereotyyppisenä ryhmänä ilman yksilöllisiä eroja. Ajattelun kahtiajako meihin ja heihin sekä ennakkoluulot sisä- ja ulkoryhmien välillä johtavat helposti etnosentrisyyteen eli oman ryhmän suosimiseen ja pahimmillaan konflikteihin. Ennakkoluuloja syntyy usein helpommin esimerkiksi erilaisten etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien kesken. Ryhmien välille voi syntyä myös enemmistö- vähemmistö -asetelmia. Vähemmistöryhmiä kohtaan tunnetaan muita helpommin ennakkoluuloja. (Kts. esim. Tajfel, H. 1981)

Useisiin, toisiaan leikkaaviin ryhmiin kuuluvat ihmiset ovat joidenkin tutkimuksien mukaan avarakatseisimpia myös erilaisia kulttuurisesti moninaisia ryhmiä kohtaan.

Kuvat: Jasmin Ryynänen