Miten yhteisöllisyyttä voidaan parantaa kouluissa ja muissa yhteisöissä?

Ennakkoluulot syntyvät herkimmin silloin, kun tieto on puutteellista tai väärää. Kouluyhteisöissä on hyödyllistä jakaa tietoa eri kulttuureista ja kaikkien kulttuurien arvostuksesta sekä syrjimättömyyden periaatteista. Lapsen ja nuoren muusta lähipiiristä saama vastakkainen tieto tai asenteellisuus vaativat muuttuakseen muutakin kuin asennekasvatusta. Kielteisten asenteiden osoittaminen perusteettomiksi tiedollisesti ei useinkaan riitä, koska asenteiden taustalla olevat tunteet voivat olla hyvinkin vahvoja.

Kulttuurisuutta moninaisuutta tukevien tapahtumien ongelmana on usein se, että vain asiasta muutenkin kiinnostuneet osallistuvat niihin. Eri vähemmistöjen ja etnisten ryhmien näkyvyys yhteiskunnassa edistää suvaitsevaisuusnormia, mutta ei kykene vaikuttamaan ennakkoluuloisimpiin ihmisiin. Elizabeth Coelho (1998) näkee erikoistapahtumien ja eksoottisten asioiden korostamisessa ongelmana valtakulttuurin ”tavallisuuteen” vertaamisen ja väärien asioiden korostamisen. Puutteena on usein myös se, ettei valtakulttuurin perinteitä oteta mukaan monikulttuurisuustapahtumiin muiden kulttuurien rinnalle. Professori Viv Edwardsin ohjaamassa monikielisyyden hankkeessa Readingin yliopistossa Englannissa (1998–2000), keskityttiin keräämään hyvien käytänteiden malleja yhteisöllisyyden ja antirasistisen kasvatuksen kentältä. Eri kielien ja kulttuurien nostaminen esille osana koulun arkipäivää jatkuvana toimintamallina vaikutti selvästi yhteisöllisyyden kokemukseen kouluissa. Tutkija Anne-Mari Souto (2013) näkee liiallisen erilaisuuden korostamisen ohella suomalaisessa monikulttuurisuuskasvatuksessa kaksi selkeää ongelmaa – kohtaamattomuuden ja tietopainotteisuuden. Kohtaamattomuudella tarkoitetaan tässä sitä, ettei monikulttuurisuuskasvatus tavoita sitä eniten tarvitsevia eli esim. rasistisesti asennoituneita ja käyttäytyviä. Kouluympäristöissä monikulttuurisuuskasvatuksen pariin saadaan koko ikäryhmä. Tiedollisen kasvattamisen lisäksi on tärkeää huomioida myös muut keinot, joiden kautta syntyy enemmän asennemuutoksia. Oman kokemuksen ja samaistumisen tunteiden löytyminen edistää selvästi avarakatseisuutta. Toiminnallisten ja elämyksellisten menetelmien käyttö on suotavaa kouluissa ja muissa yhteisöissä.

Ihmisille on luonteenomaista löytää eroja ”meidän” ja ”toisten” välillä yhteisöllisen kuuluvuuden tunteen vahvistamiseksi. Kansallisen kulttuurin korostaminen kouluissa ja muissa yhteisöissä erityisesti valtaväestön omaisuutena olisi kyseenalaistettava, sillä siinä rajataan samalla helposti pois maassa asuvat vähemmistöt ja maahanmuuttajat. Luokittelurajojen ja erojen suhteen tulisi löytää uusia, eri ryhmiä yhdistäviä ominaisuuksia. Yhteisöllisyyden kokemista edistävät tällöin yhteiset tavoitteet ja yhteinen toiminta, yhteinen tekeminen ja osallistuminen tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös positiivinen samaistuminen omaan kulttuuriin edistää joidenkin tutkimuksien mukaan avarakatseisuutta.

Ryhmien välinen myönteinen ja riittävän pitkäikäinen kontakti ja yhteistoiminnallinen keskinäisriippuvuus edesauttavat yhteisöllisyyden syntymistä. Koulussa tähän tulisi pyrkiä työskentelemällä erilaisten ryhmien kesken riittävän pitkään ja työskentelyn tehokkuuteen vaikuttavien ehtojen mukaisesti. Kaikki yksilöiden välinen kilpailu tulisi minimoida ja ryhmien jäsenten tulisi olla statukseltaan samanarvoisia. Asiaa tukevien auktoriteettien kuten rehtorin, opettajien ja koko muun kouluhenkilöstön sekä asiaa tukevan normiston taustatuki on tärkeää. Kouluyhteisöissä tulisi pyrkiä järjestämään eri ryhmien välistä toimintaa, jossa kaikki osallistujat ovat merkityksellisiä toiminnan toteutumiselle ja toimintaa tehdään esimerkiksi tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteilla. Kontakteja tulisi olla eri ryhmän jäsenten kesken ja riittävästi, jotta samaistumisenkokemuksia syntyy. Nämä positiiviset samaistumiskokemukset eri ryhmän yksilöjäsenistä parantavat tutkimuksien mukaan asenteita myös muita saman ryhmän jäseniä kohtaan. Ennakkoluulot hälvenevät, kun saadaan myönteisiä tunnekokemuksia esimerkiksi eri kieltä puhuvista henkilöistä.

Draamakasvatus on hyödyllinen menetelmä, jolla voidaan vähentää eri ryhmien kielteisiä asenteita toisiaan kohtaan ja synnytetään aitoa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Parhaita vaikutuksia saavutetaan, kun tietoon liitetään draaman kautta elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta toisen asemaan asettumalla.

Kuva: Jasmin Ryynänen

Aineistot ja linkit

Mitä nuoret ajattelevat kulttuurisesta moninaisuudesta ja avarakatseisuudesta? (pdf). FAKTAA Express, 4A/2018, Opetushallitus. Lasten ja nuorten kohdalla koulun rooli korostuu merkittävänä toimintaympäristönä. Opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja Walter ry:n vuonna 2013 teettämässä selvityksessä on tutkittu peruskoululaisten, lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien suhtautumista monikulttuurisuuteen ja avarakatseisuuteen.

OKM:n maahanmuuttotyöryhmän loppuraportti
Tämä julkaisu on ohjausryhmän loppuraportti, joka sisältää väliraportissa esitettyjen toimenpiteiden tilannekatsauksen sekä 43 uutta toimenpide-esitystä.

Rehtorin eettinen johtaminen monikulttuurisessa koulussa. "Sen yhteisen hyvän löytäminen"
Kuukka, K. 2009. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan rehtorin eettistä johtamista monikulttuurisessa koulussa. Teoksesta löytyy myös monipuolinen katsaus suomalaisen koulun eri aikakausien monikulttuurisuuskäsityksien tutkimuksista.