Fennica

Hankevastaava

Laboratorioteatteri Fennica, Kaskinharjuntie 83, 51980 Lauteala, näyttelijä Kaisla Kaatrasalo, puh. 040-5271751, 

Hankekuvaus

Aloitus tammikuu 2006, lopetus toukokuu 2007

Fennica – projektin hankesuunnitelma 

Sisältö
1. Yhteenveto
2. Hankkeen tausta
3. Hankkeen toteuttaminen
4. Projektin tavoitteet, sidos- ja kohderyhmät
5. Hankkeen perusteluja ja kriittisiä kohtia

1. Yhteenveto

Työryhmä toteuttaa Fennica-teatteriprojektin, jonka aihe löytyy suomalaisuudesta ja suomalaisesta kansanperinteestä. Fennica-projekti muodostuu kokonaisuudessaan kahdesta näyttämöteoksesta ja vapaan sivistystyön julkaisusta. Näyttämöteoksista toinen on opetuksellinen kokonaisuus, joka on suunnattu peruskouluikäisille kouluissa esitettäväksi ja toinen teos on taiteellinen tuotos, joka on suunnattu yleisesti esitettäväksi teatteritiloissa. Molemmat teokset käsittelevät suomalaista kansanperinnettä ja esitykset tulevat muodostumaan mm. suomalaisista ja suomensukuisista lauluista, loitsuista, itkuvirsistä, Kalevalan teksteistä ja muinaisrunoista. Pääasiallinen työväline esityksissä on ääni. Tänä aikana, jolloin nykyisyys on katkaissut siteensä menneisyyteen, joka on muuttunut vieraaksi ja epämiellyttäväksi, esitys yrittää muodostaa yhteyden vanhaan perinteeseen.

Opetuksellinen kokonaisuus rakennetaan koulujen opetus- ja kasvatustyön tueksi. Siihen sisältyy sekä esitys että vapaan sivistystyön julkaisu kansanperinteen opetuksesta. Tälle hankkeelle haemme rahoitusta RaJuPuSu –leaderilta. Hankkeen tässä osassa on mukana viisi näyttelijää. Esityksestä tehdään kaksi eri versiota, joista toinen on suunnattu alaluokille ja toinen yläluokille.

Kalevalan käsittely koetaan usein vaikeana ja raskaana ja tämä opetuksellinen kokonaisuus rakennetaan Kalevalan ja suomalaisen kansanperinteen käsittelyn virvoittamiseksi ja helpottamiseksi. Esitys herättää kysymyksiä ja on virikkeenä aiheen jatkotyöskentelylle. Opetuksellisessa versiossa oppilaille esitellään taiteemme kautta Suomen mytologisia perushahmoja Kalevalasta ja kansantarinoista ja – saduista. Oppilaat saavat kokemuksen runonlaulannasta, itkuvirsistä ja perinteisestä tarinankerronnasta.

Projektissa on mukana kaksi erityisasiantuntijaa näyttelijöiden lisäksi. Leevi Norrena on filosofian tohtori, joka tulee olemaan tämän työn historiallisten tosiseikkojen ja paikkansapitävyyksien tarkastaja ja ohjaaja. Tohtori Norrena myös tarkastaa julkaisun. Säveltäjä Tuomas Laurinen on mukana luomassa teosten musiikkia, ohjaa kuorotyöskentelyä ja opettaa työryhmän näyttelijöille itkuvirsiä.

2. Hankkeen tausta

Fennica-projektia koskee erityisesti suomalaisuutta tutkivan Opus-esityssarjan historia. Kaikki työryhmän näyttelijäjäsenet ovat olleet mukana Opus – sarjan työprosesseissa ja esityksissä. Sebastian Kaatrasalo aloitti Opus-sarjan materiaalin ja Kalevalan tutkimisen v.1998. Ensimmäistä, loistavat arvostelut saanutta Opus no. 1, joka oli musiikillis-tanssillinen näyttämöteos, esitettiin v. 2000. Sen tekstit olivat Kalevalasta. Tämä hanke toteutettiin lyhytaikaisena ammattiteatterituotantona Taiteen keskustoimikunnan tukemana.

Opuksen 2. osa rakentui musiikin varaan, sanan laajimmassa merkityksessä. Opus-sarjassa jokainen sana, foneemi ja ele on musiikillinen viesti. Opus no 2:ssa, vuonna 2001, foneemien merkitystä korostettiin vaihtamalla kieli toisiin, tuntemattomimpiin sukulaiskieliimme (udmurtti ja komi). Näin mukaan tuli myös sukulaiskansojen laulu- ja runousperinne. Samana vuonna valmistettiin nelituntinen suurteos Pohjolan Pidot, joka oli neliääniselle sekakuorolle tehty mittatilausteatteriesitys. Pohjolan Pidot perustui Kalevalan Pohjolan häiden tapahtumiin. Musiikin lisäksi Pohjolan Pidoissa yhdistyi toinen äärimmäisen tarkka taiteenlaji, fyysinen ilmaisu. Osan Pohjolan Pidoissa olleesta musiikista sävelsi Tuomas Laurinen, joka oli edellisenä vuotena voittanut Toronton kansainvälisen kuorokilpailun sävellyspalkinnon.

Sebastian Kaatrasalo aloitti Opus no.3 tekemisen vuonna 2003. Hän ei ehtinyt saada Opus-sarjan viimeistä osaa valmiiksi ennen kuolemaansa. Työn jatkoi loppuun Kaisla Kaatrasalo (os. Pirkkalainen), joka oli mukana kaikissa aikaisemmissa Opus-sarjan työprosesseissa ja Pohjolan Pidoissa, sekä viimeisessä Opus-esityksessä myös ohjaajan assistenttina. Opuksen viimeisessä osassa suomalaisuuden lisäksi erityinen tutkimuskohde oli luonnollinen laulutapa ja luonnollisen sävelasteikon käyttäminen lauluissa. Tätä lauluperinnettä on uraauurtavasti elvyttänyt ranskalainen professori Iegor Reznikoff, jonka äänen syvän ymmärtämisen kursseille myös Sebastian ja Kaisla Kaatrasalo osallistuivat. Opus no.3 ensi-ilta oli loppukeväällä 2004 Teatteri Naamiossa ja Höyhenessä. Sitä on esitetty sekä Suomessa että ulkomailla mm. Odin-teatterissa Tanskassa sekä Puolassa Wegajty teatterissa.

3. Hankkeen toteuttaminen

Hankkeessa on mukana viisi näyttelijää ja kaksi erityisasiantuntijaa. Hankkeeseen liittyvä julkaisu, idea- ja virikeopas suomalaisen kansanperinteen opetukseen, valmistuu helmikuussa. Varsinainen harjoittelu ja esityksen rakentaminen tapahtuu kahden kuukauden intensiivisen jakson aikana maalis-huhtikuussa 2006. Tämän jälkeen tarkoituksenamme on jatkaa esityksen kehittämistä vielä syksyn 2006 esityskaudella, ryhmän omien huomioiden sekä yleisöltä ja opettajilta saadun palautteen perusteella. Teatterin harjoitustilat ovat Juvalla Kaskiinharjussa ja Jukolan maamiesseuran talolla.

4. Hankkeen tavoitteet, sidos- ja kohderyhmät

Nyt toteutettava Fennica – projekti on luonnollinen jatkumo Opus-sarjan esityksille. Kun nyt olemme usean vuoden ajan työskennelleet Kalevalan ja suomalaisen kulttuuriperinnön parissa, haluamme kehittää ja viedä tätä tietoutta edelleen eteenpäin.

Fennica -projekti toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman toimintalinjaa kulttuuriperinnön siirtämisestä ja vaalimisesta, omien juurien ja suomalaisen kulttuuri-identiteetin vahvistamisesta. Tässä Fennica – projektin moniammatillisessa työryhmässä on mukana teatterin, historian, pedagogiikan ja musiikin erityisosaajia. Tulemme valmistamaan korkeatasoisen teatteriesityksen palvelemaan koulujen kasvatus- ja opetustavoitteita. Tavoitteenamme on tehdä projektin edetessä ja sen kehitysvaiheessa yhteistyötä koulujen eri aineiden opettajien kanssa. Yhteistyö opettajien kanssa yli ainerajojen antaa mahdollisuuden opettajien toimintaedellytysten parantamiseen ja edistää yhteistyön syntymistä opettajien ja kulttuurialan toimijoiden välillä. Opettajien henkinen kuormitus on voimakkaasti lisääntynyt ja jaksamisesta on tulossa terveysongelma. Tämä kouluille tehty Fennica – projektin esitys tuo omalta pieneltä osaltaan helpotusta työtaakkaan, tuo uutta energiaa, innovatiivisuutta ja tukee kouluissa tehtävää jokapäiväistä työtä. Kunnianhimoisena tavoitteena on uusien opetuskäytäntöjen ja yhteistyömuotojen käyttöönotto Kalevalan ja suomalaisen kulttuuriperinnön opetuksessa.

Teatterialan ammattilaisina meillä on tavoitteena puhtaan viihdearvoisen teatterin sijaan löytää teatterille uusia toimintatapoja, jotka palvelisivat ympäröivää aluetta ja tekisivät teatterin toiminnan tarpeelliseksi syvemmässä merkityksessä. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö tukee tätä tavoitetta. Viemme Fennica –projektin korkeatasoista kouluesitystä pieniin kouluihin yms. yhteisöihin, joille kukaan ei niiden koon ja maksukyvyn takia esityksiä edes tarjoa. Veisimme teatteria sinne missä se ei ole itsestäänselvyys. Projektin sidos- ja kohderyhminä ovat kuntien ja kaupunkien sivistys- ja kulttuuritoimet.

Fennica-projektin opetuksellinen kokonaisuus valmistuu huhtikuuksi 2006 ja julkaisu on valmis helmikuussa 2006.  

5. Hankkeen perusteluja ja kriittisiä kohtia

Koulun ja teatterin yhteistyö tuottaa tulevaisuudessa uusien käytäntöjen käyttöönottoa teatterissamme. Fennica –hankkeen esitykset tutustuttavat paikalliset lapset ja nuorison teatteriimme ja saamme synnytettyä kontaktin tulevaisuuden yhteisiä projekteja varten. Kunnianhimoisena tavoitteena on tulevaisuudessa tehdä projekteja, joissa on mukana teatterialan ammattilaisia, opettajia ja oppilaita. Tällainen toimintatapa on tällä alueella uusi, eivätkä tietojemme mukaan teatterit muuallakaan Suomessa tee yhteistyötä koulujen kanssa. Kouluesityksiä ovat ammattiteatterit tehneet kautta aikojen, mutta ei niin, että pedagogiikan ammattilaiset olisivat juurikaan voineet vaikuttaa esityksien sisältöön. Olemme luomassa aivan uutta käytäntöä, ammattiteatteriprojektin kehittämistä tietylle kohdeyleisölle opetuksellisessa tarkoituksessa. Teatterin käyttö yhtenä opetustyön muotona tai sitä tukevana voimana, antaa mahdollisuuden asioiden kokonaisvaltaiseen kokemiseen, tunnejäljen jättämiseen. Teatteri tarjoaa havainnollisen ja konkreettisen tavan käsitellä asioita ja jättää kokemuksena usein voimakkaamman jäljen, kuin pelkkä tiedollinen lähestyminen. Toimivalla esityksellä on mahdollista kosketta alueita, jotka arkipäivän samankaltaisuudessa ovat vaipuneet nukuksiin.

Millä sitten voimme perustella julkisen tuen mielekkyyden tällaisessa projektissa? Kun Lönnrot aloitti Kalevalan keräämisen, yksi syy siihen oli kansakunnan itsetunnon kohottaminen, omien juurien vahvistaminen, kansakunnan yhtenäistäminen ja kansallisen identiteetin rakentaminen. Kulttuurilla on tärkeä rooli sosiaalisessa ja kulttuurillisessa samaistumisessa kansalliseen kulttuuriin ja traditioon ja toisaalta yksilön oman identiteetin rakentamisessa. On asioita, joita ei voi perustella puhtaasti kaupalliselta pohjalta. Kulttuurin olemassaolo, sen vaaliminen ja elvyttäminen on sellaisenaan arvokasta ja se perustelee julkisen tukemisen mielekkyyden.  

Globalisoituvassa maailmassa, Euroopan maiden sitoutuessa yhä kiinteämmin yhdeksi verkostovaltioksi on kulttuurin alueellisten erojen kunnioittamisesta tullut välttämättömyys. Ikävä kyllä se on myös osittain vieraannuttanut meidät omasta kulttuurillisesta traditiostamme. Liikkuvuuden kasvun ja kulttuurien tuntemuksen laajenemisen myötä tärkeäksi kysymykseksi nousee se, mitä myönteisiä ominaispiirteitä ihmiset onnistuvat liittämään omaan fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä ja paikkaansa maailmassa. Fennica –projektin tavoitteena on edesauttaa lasten ja nuorten myönteisten mielikuvien syntymistä omasta suomalaisesta kulttuuri-identiteetistä.

  • Tavoite: Suomen kansanperinteen opetuksen elävöittäminen
  • Resurssit: Hankkeen valmistamisen rahoittaa RaJuPuSu-leader, kiertuetoimintaan haetaan apurahaa SKR:lta; esityksessä 5 näyttelijää, kaksi asiantuntijaa (musiikin ja historian)
  • Toteutus ja kesto: Esitys valmistuu huhtikuuksi 2006 ja sitä esitetään tilausten mukaan pari vuotta.
  • Seuranta ja arviointi: Katsojapalautteilla, opettajien kanssa tehtävän yhteistyön kanssa
  • Suunnitellut tulokset: Antaa virikkeitä kansanperinteen opetukseen ja herättää nuorten kiinnostus omiin juuriinsa
  • Oppiaineet Äidinkieli, historia, musiikki
  • Kuntaverkko: Aluksi Rantasalmi-Juva-Puumala-Sulkava-Virtasalmi-Joroinen ja sen jälkeen koko muu Suomi