Ilmattaren tyttäret - kalevalaisia naiskuvia

Hankevastaava

Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, Pyynikintie 2 A, 33230 Tampere, FM lehtori Merja Repo, puh. 03-2452 421,

Yhteistyökumppani

Amurin koulu, Satakunnankatu 60, 33230 Tampere, luokanopettaja Kirsti Merta, puh. 050-3438658,

Hankekuvaus

Aloitus 8.3.2005, lopetus 31.12.2006

Hankkeen tavoitteena on toteuttaa Ilmattaren tyttäret - kalevalaisia naiskuvia -näyttämöteos oppilaitostyönä Piramk/musiikin ja Piramk/sosiaalialan (sosiaalipedagogit) opiskelijoiden voimin.

Ilmattaren tyttäret - kalevalaisia naiskuvia näyttämöteos haluaa tehdä Kalevalan naishahmot yleisölleen tutummiksi ja lihallisemmiksi. Ilmattaren tyttärissä nostamme Väinämöisen, Lemminkäisen, Ilmarisen ja Kullervon takaa esille mm. Ainon, Kyllikin, Lemminkäisen äidin sekä Louhin. Näitä myyttisiä naisia, heidän voimaansa ja haurauttaan, kantavat mukanaan myös tämän päivän suomalaiset naiset. Tarinoita lähestytäänkin tämän päivän ilmiöiden kautta samalla kysyen, mikä on muuttunut aikojen kuluessa ja onko perusteiltaan mikään. Tänäänkin äidit etsivät haavoittuneita poikiaan taistelukentiltä. Tänäänkin he varoittelevat lapsiaan tarttumasta, jos ei miekkaan niin pesäpallomailaan rähinöissä muunkulttuuristen kanssa, kuten Lemminkäisen äiti. Kyllikki puolestaan kyllästyy alati rettelöivään mieheensä ja tämän jatkuvaan odotteluun ja lähtee lähiöbaariin katselemaan sopuisempia rakastajia. Aino taas on hölmöydessään (tai nuoruudessaan) helppo uhri maailmaa nähneelle miehelle. Tämän päivän Aino pukeutuu stringeihin, chattailee nettipalstoilla ja haaveilee samaan aikaan kirkkohäistä. Erään kerran hän lähtee treffeille tuntemattoman miehen kanssa. Louhi on voimakastahtoinen naisjohtaja, jolla on vallan halu ja myös taito käyttää sitä. Hän haastaa tasavertaisena johtajamiehet. Ja mitä siitä muuta syntyy kuin taistelu Sammosta. Kumpi voittaa vai hävisivätkö molemmat? Myös luonnon myyttisyys ja voima nousee vahvasti esille naisten parantamistaidon kautta (vrt. luontaistuotteiden suuri suosio): kasvit ja eläimet ovat naisten tukena elämän ja kuoleman kanssa käytävässä dialogissa.

Koska Kalevalan kiehtovat tarinat avautuvat kompastellen nykysuomalaiselle, varsinkin nuoremmalle sukupolvelle, kielen monitasoisuuden ja polvisuuden vuoksi, kieltä yksinkertaistetaan Kalevalan perinnettä, perustarinoita ja kielen rikkautta loukkaamatta. Myös visuaalisuudessa kumarretaan kiitollisuudella vanhojen mytologioiden suuntaan siitä huolimatta, että tarinoita katsotaan myös oman aikamme näkökulmasta. Tavoitteena on, että mennyt ja nykyaika lyövät kättä antaen tilaa molempien erityisyydelle.

Näyttämökuvien toteutuksessa nukeilla, niin ihmis- kuin eläinhahmoilla, on osuutensa. Nukketaiteilija Erja Mikkola on useampaan kertaan osoittanut taitonsa näyttämönukkien luojana ja Pirkanmaan taidetoimikunta on myöntänyt hänelle työskentelyapurahan produktiomme Ilmattaren tyttäret nukkien tekoon. Nukettaminen voisi olla kiinnostava näyttelemisen alue myös opiskelijoille. Produktio tarjoaisi 4 isoa naisroolia (Lemminkäisen äiti, Kyllikki, Aino, Louhi) ja kaksi pienempää (Ainon äiti ja esim. Nilviäinen), yhden isohkon miesroolin (Väinämöinen) ja yhden pienemmän (Lemminkäinen). Kuorolla on merkittävä osuus soittajina (lähinnä lyömäsoittimet), laulajina, tanssijoina ja loitsijoina. Siinä voisi olla 4-6 näyttelijää. Kuoron näyttelijät voisivat toimia myös nukettajina.

Tanssin osuus teoksessa on merkittävä. Liikkeen avulla on tavoitteena herättää mielleyhtymiä ja ajattomuutta, antaa katsojalle mahdollisuus liittää tarinoihin omia merkityksiään. Liike ei ole niin tarkkaan rajaava kuin kieli.
Teoksessa musiikin maailma myötäilee perusajatukseltaan tekstin näkökulmaa: jotain uutta ja jotain vanhaa. Soittimina käytetään vanhoja suomalaiskansallisia soittimia (samaanirumpuja, huiluja, tuohisia helistimiä, karjankelloja ym.), joille sävelletään uutta musiikkia ja äänimaailmoja.
Lavastus on suhteellisen yksinkertainen ja viitteellinen. Tämä valinta on tyylillinen mutta myös mahdollistaa teoksen siirtämisen erilaisiin tiloihin tai myös ulkomaille.

Kaiken kaikkiaan tarkoituksena on ilmentää uutta ja tuoretta näkökulmaa Kalevalan naisiin. Tulkinnan erityislaatuisuus nousee tarinateatterin, nukkien, äänimaailman ja liikkeen yhdistelmästä.